"Loitsu"
Red'n Ready Eye of the Storm
FI PVA Suomen Paimennusvalio
FI AVA Suomen Agilityvalio
ASCA OTDsd STDc GS-E RS-O JS-N
Perustiedot
- Australianpaimenkoira, narttu
- Syntynyt 12.08.2019, Suomi
- Punainen valkoisin merkein, pitkä häntä
- Kasvattaja: Kennel Red'n Ready
- Omistaja: Shanti Karinen & Maiju Livio
- FCI & ASCA rekisteröity
- Korkeus: 53 cm (2-vuotiaana)
- Paino: 18 kg (2-vuotiaana)
- Lonkat: A/A
- Kyynärät: 0/0
- Selkä: LTV0 VA0 (terve)
- Olat ocd-vapaat 1-vuotiaana (Incoc)
- Silmät: terveet pentuna & 11/2022, toinen silmä poistettu tapaturman vuoksi 4,5 viikkoisena
- Normaali purenta, ylä-P4 hammas poistettu trauman vuoksi
- MyDogDNA-testattu mm:
- MDR1 (Multi-Drug Resistance 1) vapaa
- PHC (Primary Hereditary Cataract) vapaa
- DM (Degenerative Myelopathy) vapaa
- CMR1 (Canine Multifocal Retinopathy 1) vapaa
- Cord1-PRA / crd4 (Cone-Rod Dystrophy) vapaa
- CEA (Collie Eye Anomaly) vapaa
- PRA-prcd (Progressive Rod Cone Degeneration) vapaa
- EAOD (Early Adult Onset Deafness) vapaa
- Geneettinen monimuotoisuus 40% (rodun keskiarvo 34-42%)
- ASCA DNA Profiling tehty (Paw Print Genetics): DNA-CP
- suorittanut paimennuksen taipumustestin PAIM-T arvosanalla erinomainen
- suorittanut paimennuksen esikokeen 91/100 pistettä. ERI-arvosana
- kilpailee paimennuksen 3-luokassa ja titteli FI PVA eli Suomen Paimennusvalio
- ASCA paimennuksessa OTDs (open sheep) & OTDd (open ducks) titteli ja STDc titteli (started cattle)
- kilpailee agilityssa maksi3-luokassa (FI AVA & 1 x hyppySERT)
- ASCA agissa titteli GS-E (Gambler Standard-Elite), RS-O (Regular Standard-Open) ja JS-N (Jumper Standard-Novice)
- luonnetestattu hyväksytysti +172p, laukauskokematon 2023
- näyttelystä laatuarvosana ERI (erinomainen) AVO-luokasta
- Isä: Tucker Creek's Special Ticket "Linus"
- Emä: Black Zone's Grand Jury "Wicca"
- 1. pentue Myrsky-pentue (2024)
- >>> Loitsu koiranetissä
>>> Loitsun kuva-ja videogalleria
Loitsun ei todellakaan pitänyt jäädä meille, sillä kahden pennun pitäminen samasta pentueesta ei ole mitään muuta kuin sulaa hulluutta... Mutta jotenkin siinä kävi niin, että kaksi jäi, Noita minun pennuksi ja Loitsu puolisoni Maijun pennuksi.
Loitsu oli jo pienenä Maijun lempipentu, se oli pienehkö, mutta hyvin tempperamenttinen ja ihan kamalan söpö suurine silmineen ja pörröisellä tukallaan. Loitsun ollessa 4-viikkoinen, sattui kamala onnettomuus ja sitä seurasi yksi elämämme kamalimmista hetkistä. Loitsu sai hammasta vanhemmalta koiraltamme joka kiltisti komensi sitä pois hyppimästä naamaltaan, mutta huonoimmalla mahdollisella tuurilla hammas osui suoraan Loitsun silmään. Kun huomasimme turpoavan silmän, lähdimme iltamyöhään suoraan lähimpään päivystykseen aivan paniikissa, hiljainen ja vuotava pentu sylissä. Loitsu oli onneksi mennyt shokkiin, ja oli ihan hiljaa koko matkan, muuten oltaisiin varmasti ajettu kolari. Lääkärissä todettiin, että silmä oli liian pahasti vaurioitunut korjattavaksi, ja ainoa vaihtoehto oli poistaa se. Loitsu operoitiin keskellä yötä, ja me itkettiin koko yö kotona odottaen uutisia. Onneksi kaikki meni hyvin, ja aamulla saatiin hakea pieni ressukka kotiin. Seuraavat kaksi viikkoa hoidettiin Loitsua todella intensiivisesti, ja koitettiin käsitellä kamalaa tilannetta. Luulen, että me ihmiset saimme paljon pahempia traumoja kuin pentu, joka parani todella nopeasti ja näytti pärjäävän todella hyvin yhdelläkin silmällä.
Pitkään mietittiin, voidaanko Loitsu myydä jonnekin vaikka kotikoiraksi, sillä kuka haluaisi yksisilmäisen harrastuskoiran. Lopulta totesimme, että tapahtumat olivat tehneet Loitsusta meille niin tärkeän, ettei pystyttäisi siitä luopua. Varsinkin Maiju oli rakastunut siihen aivan täysin. Halusimme antaa Loitsulle kaikesta huolimatta niin hyvän elämän, kuin tämä vilkas ja energinen, elämänhalua täynnä oleva pentu ansaitsisi, ja sen se saisi meillä aivan varmasti. Koska Loitsusta ei välttämättä olisi agilitykoiraksi ainakaan kisakentille, en halunnut luopua Noidasta, joten niin niitä jäi kotiin kaksi. Ainoa tapa, jolla voi pitää kaksi pentua, on se, että niitä on aluksi seitsemän. Kun pennuista yksi toisensa jälkeen luovuttiin, muuttui elämä aina helpommaksi. Kun Sheya vihdoin lähti, tuntui kotiin jääneet kaksi maailman helpoimmalta duolta!
Kuvat: Maiju Livio
Loitsusta on kasvanut Maijun oma varjo, hassua miten koirat leimautuvat omistajiinsa vaikka minäkin treenaan Loitsua ja teen suurimman osan ulkoilutuksista ja ruokin aina koirat! Loitsu on vahvasti omaan ihmiseensä leimautunut, ja vähemmän kiinnostunut muiden koirien kanssa puuhailusta kuin suurin osa koiristamme. Tässä se selvästi tulee Wicca-äitiinsä enemmän. Kun koirat päästää pihalle, muut leikkivät hippaa ja puuhaavat kaikenlaista, kun Wicca ja Loitsu seisovat ovella haluten sisään meidän seuraan. Loitsu on ystävällisen välinpitämätön muita koiria ja ihmisiä kohtaan, sillä ei ole suurta dominoinnin tarvetta laumassa eikä uusia koiria kohtaan, mutta etenkin tunkeileville uroksille se kyllä ilmoittaa hyvin tiukasti, että niiden pitää käyttäytyä. Loitsu on erittäin ahne, ja palkkautuu hyvin ruoalla (ja samalla helposti sormilla) ja se syö lähes mitä tahansa sille tarjoaa. Loitsu on myös todella kova leikkimään, ja on koiristamme aina se, joka voittaa lopulta lelun itselleen keskinäisissä vetoleikeissä. Sen kanssa on vaarallista tarttua tarjottuun leluun sohvalla istuessa, pian löydät itsesi lattialta jonne sinut on yllättävän suurella voimalla kiskottu!
Loitsun puuttuva silmä ei näy sen arjessa tai harrasteissa lähes mitenkään. Loitsu harrastaa ja kisaa Maijun kanssa agilitya maksi 3-luokassa. Se on agilitykoirana ideaali, todella sporttinen ja atleettinen, Loitsu kääntyy upealla tavalla ja jos ei ole tarkkana, se voi kääntyä niin tiukasti että hyppää saman hypyn takaisinpäin laskeutumisen jälkeen. Se juoksuu agilityssa kovaa, mutta sillä ei keitä kuitenkaan nuppi niin pahasti yli, että hommasta ei tule mitään, kuten emällään usein meni. Loitsua monesti kuulee ihailtavan kentän laidalta, ja silmän puuttumista ei moni yleensä edes huomaa! Loitsu rakastaa vetoleikkiä yli kaiken, ja aina lelulla palkattuna haluaa tuoda lelun takaisin ja leikkiä yhdessä ihmisen kanssa. Agilityn lisäksi Loitsu on hieman rallytokoillut, ja paimentanut minun kanssa. Paimennuksessa Loitsu näyttää hyvää edistymistä ja osaamista treeniin nähden, mutta sillä ei ole samanlaista paloa lajiin kuin siskollaan. Loitsusta puuttuu silmän käyttö ja rauhallinen itsevarmuus ja auktoriteetti eläinten kanssa, ja se korvaa sen ennemmin vauhdilla ja haukahduksella tarvittaessa. Loitsussa on muutenkin enemmän vauhtia, mutta se kohtelee eläimiä nätisti, ei pure tai jahtaa. Uskosiin, että Loitsusta voi kasvaa ajan kanssa erinomainen paimen myös.
Loitsu on kaiken kaikkiaan energinen ja hyväntuulinen koira, jonka elämä pyörii oman ihmisensä ympärillä. Sillä on hyvät hermot ja se on suhteellisen vilkas muttei missään nimessä äiritsevän vilkas. Loitsulla on hieman pakkomielteinen luonne, joka nostaa päätään esim. lelujen kanssa. Jos Loitsu tietää, missä lelu on sisällä piilossa, se helposti parkkeeraa lähistölle ja joka kerta kun sitä pyytää luokse, se juoksee viereen ja sitten heti lelun luo, kuin sanoakseen "kai me nyt leikitään!" Loitsu on helppo laumakoira, koska sillä ei ole suurempaa kiinnostusta pomotella ketään. Loitsu ei ole kova vauhtimaan mitään, ei välitä äänistä eikä ole kovinkaan pehmeä. Terveyspuolella ainoat haasteet ovat olleet silmätraumasta ja siitä johtuvasta kallonmurtumasta ahtautunut korvakäytävä, joka helposti tulehtuu, ja korvatulehdukset ovat valitettavasti tulleet tutuiksi. Muita terveysongelmia ei onneksi ole koskaan ollut.
Kuvat: Anne Barck, Maiju Livio, Anni Lemmetty
Loitsun sukutaulu
Copyright
Bannerin kuva: Maiju Livio
Logo: Anne Barck Photography
Sivuston sisältö: Shanti Karinen